Siskon tyttö järjesti kynttiläkutsut kotonaan ja pyysi miuta tekemään kakun sinne. Kyselin sitten että minkälainen se pitäisi olla ja hän vastasi että sellainen märkä, kyllä sie tiiät. Jahas, piti sitten alkaa miettimään millainen on märkä kakku. Päädyin sitten kuitenkin raikkaaseen mangokakkuun. Pohjana peruskääris. Ohje on taas ihan omasta päästä tempaistu ja yhdistelty sieltä sun täältä.

Alimmassa kerroksessa 1 prk turkkilaista jugurttia, rahkaa ja valkosuklaamoussea lisättynä suklaarouheella. Keskimmäisessä kerroksessa sitruunatuorejuustoa, Flora vispiä, mangososetta ja vaahtoutuvaa vaniljakastiketta. Pinnalla mangososetta ja -mehua hyydytettynä liivatteella.

Ajattelin sitten samalla vaivalla tehdä kotiin samanlaisen. Kaikki menikin suhteellisen hyvin siihen saakka kun aloin koristelemaan kakkuja. Onneksi tein ensin kotiin jäävän kakun valmiiksi, kun ajattelin että sitä voi sitten syödä milloin vain. Vähän aikaa jääkaapissa oltuaan kakku alkoi lohkeilemaan ikävästi ja levisi pitkin jääkaappia. Jännitti aika kovin, että miten itse varsinainen kakku käyttäytyy. Sain onneksi koristeltua sen ja laitoin vielä varmuudeksi reunakalvon ja vuoan reunan tukemaan kakkua kuljetuksen ajaksi. Ihan hyvin se kesti ja sitten kun kutsuvieraat olivat lähdössä, sekin kakku tahtoi levitä pöydälle .

Näissä kotona otetuissa kuvissa kakku on vielä ihan nätisti kasassa.

Tässä pintakoristeita, eli limeviipaleita, mansikkaa (ulkolaista, joka vaan näyttää mansikalta, mut ei ollenkaan maistu sellaselta), rypäleitä, nektaria ja sokerikiteitä. Sipaisin pinnalle hyytelösokerin kiiltoa antamaan.

Kun huomasin tuon reunan lohkeamisen, ajattelin että pitää varoiksi tehdä toinen kakku jos varsinainen ei kestäkään pöytään asti. Hirmu kiireellä paistoin kolmen munan perustäytekakun. Kostutin ananas-mandariinimehulla, väliin laitoin kuningatarmoussea ja pinnalle hätäisesti Flora vispiä. Sitten vielä kaikessa kiireessä tein muutaman kermaruusun koristamaan pintaa. Ei mikään täydellinen suoritus, mut hätä keinot keksii, niinhän sitä on jotkut viisaat joskus sanoneet .

Pääasia, et kakut kelpasi vieraille, vaikka katastrofin ainekset olikin ilmassa.

Nii, muutenhan tämä olis ollu ihan iisi juttu, mutta kun samaan aikaan olisi pitänyt ehtiä itse seurustella oman vieraan kanssa. Hän oli onneksi niin omatoiminen, että pärjäsi omineenkin . Ja kaiken lisäksi opiskelukin vaati juuri samaan aikaan kovasti huomiota ison tehtävän muodossa. No, jotenkuten selvittiin tästä rumbasta. Mut kyllä mie tykkään enemmin tehä kaikessa rauhassa noita kun hirveen kiireen kanssa.