Jäi tuosta täysin epäonnistuneesta kakusta vähän paha mieli. Onneksi tuo nuorimmainen keräsi pisteet täysin kotiin leipomalla aivan mahtavan hyvää mustikkapiirakkaa. Paljon paremmin onnistunut kuin äitillänsä, höh!

Pohjaan hän laittoi vehnäjauhoja, vanilliinisokeria, leivinjauhetta, mustikkajugurttia ja öljyä, jotka vain sekoitettiin sekaisin ja levitettiin vuokaan. Pinnalla pakkasesta mustikoita, joihin on hieman lisätty sokeria. Piirakka oli hyvin mehevää ja kosteaa. Äitin tehtäväksi jäi vain piirakan ottaminen uunista ja vaniljakastikkeen vatkaus.

* * * * * * * 

Kuljeskelin kameran kanssa pihalla ja napsin vielä kesän viimeisiä kukkakuvia. En kyllä ihan äkkiä muista milloin olisi syyskuun lopussa kukat vielä näin hyvin kukkineet. Ruusukin innostui tekemään uusia nuppuja ja pari kukkaa on auennutkin.

Daaliakin luulee kesän vielä jatkuvan.

Kehäkukat kukkivat ihanan oransseina ja keltaisina väripilkkuina.

Ja lyhtykoiso on myöskin hyvässä syysvärissään.

Piti ihan ottaa mittanauha käsille kun huomattiin millaisia lehtiä tuo pihakoivu on pudotellut maahan. On varmaan tämä kuuma kesä saanut luontoäidin vähän reilummalle tuulelle, koska lehdetkin ovat sellaisia kymmensenttisiä. Kuvan keskellä on suurinpiirtein normaalin kokoinen lehti.

Käväistiin isän syntymäpäivillä ja koska hän pitää kovasti mustista viinimarjoista, tein hänelle tälläisen "kakun". Ihan vaan koristeen vuoksi laitoin muutaman tertun valkoisia viinimarjoja, viinimarjan lehtiä sekä miljoonakellon kukkia. Aika hauskan näköinen.

Tällä kertaa ei varsinaista kakkua tarvinnut tehdä, koska äiti hoiti sen homman, eli mentiin suoraan valmiiseen pöytään.

Nämä eivät liity syntymäpäiviin millään lailla, mutta halusin ottaa kuvat pihan kukkasista. Ylempi on aika valtavan kokoinen ruusubegonia ja alempi täyteen kukkaansa ehtinyt sateenkaaribalsami.

Tämän näköisiä kuunliljoja kasvaa meidän pihalla. Miusta on hassuinta, että kuunliljaa pidetään varjoisan paikan kasvina, mutta meillä nää on sellasessa paikassa, mihin paistaa aurinko koko päivän. Tuollaisen yhden "puskan" halkaisija on varmaan toista metriä, en ole mitannut. Olen jakanut niitä moneen kertaan ystävilleni ja aina seuraavana kesänä ne ovat entistä suurempia. Heinäkuussa ne tekevät violetteja kukkia.

Kukaan ei varmaan ole muistanut noille kasveille kertoa niiden oikeanlaista kasvualustaa. Ei se haittaa, näyttäviä ovat noinkin.

On meillä myöskin tälläinen erikoisuus kukkaruukkuna. Edellinen asukas jätti meille tuollaiset pomminperät ja ne on toimineet ruukkuina (ne on ihan oikeita lentopommin periä sota-ajalta). Mie kun en noista sotajutuista välitä ollenkaan, niin jotain muuta käyttöä niille piti keksiä. Puolisko hioi ja maalasi ne harmaaksi. Sen verran kyllä veteraaneja kunnioitan, että kukat pitää olla sini-valkoisia.

Ei varmaan ihan joka pihalta tule vastaan samanlaisia.