Meille oli tulossa vieraita ja selailin erilaisia ohjeita, mitä hyvää sitä tarjoisin kahvin kera. Löysin sitten Pullahiireltä ihanan mangokakun ja ei kun sitten sitä kokeilemaan. Mukailin ohjetta vähän, korvasin tuorejuuston maustamattomalla turkkilaisella jugurtilla  mutta pintakerros on mango-banaanismoothiesta tehty ja kakkupohjaa kostutin hieman sitruuna-limemehulla. Oli muuten aika hirmu hyvää .

Pinnalle koristeeksi valkosuklaaspritsauksia. Kun ei mielessä ollut sen kummempaa kuvaa, pursottelin suklaata vähän miten sattui. Kuvioista tulee mieleen sitten lähinnä ilotulitusraketti. Reunapursotukset Flora vispillä.

Suolaisena tarjottavana oli savuporo- ja savulohitäytteisiä tortillarullia. Alkuperäisen ohjeen nappasin Kinuskikissalta. Kaupassa ei vain sattunut olemaan juuri sillä hetkellä rullarieskaa, joten piti soveltaa ja kokeilla tortillalla. Hyvin onnistui näinkin. Tätäkin ohjetta muokkasin hieman. Lisäsin savupororouheen joukkoon savuporosulatejuustoa. Aluksi täyte maistui aika suolaiselta, mutta tortillati imivät hyvin liiallista suolaa ja seuraavana päivänä rullat oli oikein hyviä. Tässä kuvaa molemmista rullaversioista.

Ja tässä savupororullat.

Ja sitten lohirullia. Kuva on epätarkka, mut toivottavasti ei suuresti haittaa .

Onpas mennyt aikaa edellisestä päivityksestä. Syykin on ihan perusteltu. Se tuo meidän vanha koneemme sitten sanoi sopimuksen irti aika pahalla hetkellä. Uuden koneen asennukset ja kuvien laitto on vieneet oman aikansa. Onneksi meillä on tuo vanhimmainen, joka homman hallitsee.

Leipomusrintamallakin on ollut vähän hiljaisempaa. Tahtoo tuo aika mennä opiskelun parissa melko tehokkaasti, aloitin nimittäin lokakuussa puoli vuotta kestävän ammattitutkintoon tähtäävän koulutuksen ja jostain se pitää aika ottaa.

No olen mie vähän saanut jouluakin valmisteltua. Perinteinen piparinpaisto suoritettiin äidin kanssa ennen itsenäisyyspäivää. Eikä niitä sitten tullutkaan kun vähän yli 400 kpl . En mie kaikkia meinaa omaan käyttöön jättää, osa meni äidille. Tässä piparisaalista tällä kertaa. Jos jossain välissä on aikaa, tarkotus on koristella pikeerillä. Saas nähä tuleeko se aika joulun jälkeen vai milloin.

Sitten anopilta opittu lihapiirakan teko joka kuuluu myöskin joka jouluiseen leipomukseen. Melko suuritöisiä nuo ovat, mut kyllä sen kerran vuoteen jaksaa. Eli normaali litran pullataikina ilman sokeria ja kardemummaa. Kohotetaan ja leivotaan pyörylöitä (sellaisia kahvikupin lautasen kokoisia), joihin tulee väliin jauheliha-riisiseos. Itse tykkään tehdä riisipuuron ja sekoittaa paistetun jauhelihan siihen, mutta se on kai makuasia laittaako irto- vai puuroriisiä. Täytetyt piirakat kohotetaan lämpimässä liinan alla ja paistetaan öljyssä.

Huomasin nyt vasta, että on näköjään hirmu nälkäinen petokin päässyt kuvan yläreunaan linssiluteeksi .

Vietettiin tuon vanhimmaisen synttäreitä vähän aikaa sitten. Yritin kysellä vinkkejä millaisen kakun hän haluaisi, mut kun vastaus oli vaan että saat ite päättää, niin tälläinen siitä sitten tuli.

Pohjana tumma kääretorttulevy, samanlainen kun ohi on -kakussa. Välissä valkosuklaa-nougatmousse liivatteella hyydytettynä, kostutus sitruunalimpparilla. Päällistä mietin jonkun aikaa että minkälaisen tekisin ja löysinkin suklaisen kinuskiohjeen vanhasta kirjasta. Ja ei kun kokeilemaan. Keitin 2,5 dl Flora vispiä, jossa oli 1 dl fariini- ja tavallista sokeria. Sulatin 100 g suklaata joukkoon ja annoin jäähtyä. Pinnalla kermaruusuja ja sokerimassa- ja marsipaanilehtiä, sekä muutama kultapallo. Unohdin ostaa kaupasta valkoista suklaata, josta oli tarkoitus tehdä koristeet ja niinpä laitoin kimallegeeliä.

Tässä vielä lähikuvaa ruusuista, jotka on tehty isolla ruusutyllalla.

Olen jo pitkän aikaa suunnitellut ihan tavallisen pullan paistoa, ja sainkin viimein aikaiseksi tehdä taikinan. Litran taikinasta tuli ihan vaan muutama pulla

Ylhäällä takanurkassa korvapuusteja, niiden oikealla puolella fariinisokeri-mantelipullia, alhaalla omena-kanelimarmeladilla maustettuja ja etualalla voisilmäpullia.

Meillä tuo puolisko ja nuorimmainen viettävät synttäreitä parin viikon välein ja niinpä usein vietetäänkin tuplajuhlia, niin tälläkin kertaa.

Puoliskon toiveena oli ihan perinteinen mansikkakermakakku. Ainoana lisäyksenä piti kakkuun laittaa teksti herra 47 (siitä saattaa äkkiseltään päätellä iän). Tein 6 tosi ison munan peruskakun samalla vanhalla ohjeella, eli yhtä paljon munia, jauhoja ja sokeria. Aikoinaan hyväksi havaittu ohje, joka ei koskaan petä.

Yhteen väliin laitoin sipaisun limecurdia, banaanisosetta, banaaniviipaleita ja kermaa. Toiseen väliin hienonsin papaijaa sauvasekoittimella muussiksi, banaania ja kermaa. Kolmanteen väliin tuli aprikoosisose, banaani ja kerma. Kostutin mansikkalimemehulla, jota hieman jatkoin sitruunalimpparilla. Pinnalle Flora vispi, mansikat ja suklaasta tehty teksti.

Lisäksi tein jo aiemminkin tehdyn hyydykevoikkarin, jos sitä niin voisi sanoa. Vuorasin irtoreunavuoan pohjan leivinpaperilla, laitoin pohjalle ruisviipaleista kerroksen, kostutus kasvisliemellä. Täytteeseen sekoitin vähän mitä kaapista löytyi. Siihen tuli palvikinkkukuutioita, ruohosipuli-, piparjuuri- ja maustamatonta tuorejuustoa, creme fraishea, hieman sinappia ja mustapippuria. Toinen kerros leipää ja täytettä samalla lailla. Täytteen hyydytin viidellä liivatteella. Pinnalle jääsalaattia, kinkkua, kurkkua ja herneenversoja.

Ja sitten nuorimmaisen kakkuun tuli suklaariisimuropohja. Sekin on aiemmin tehty. Täytteeseen vatkasin Flora vispin vaahdoksi. Sekoitin joukkoon 2 purkkia sitruunatuorejuustoa, turkkilaista maustamatonta jugurttia, kuningatarrahkaa ja mansikoita. Hyydytin 5 liivatteella. Pinnalle uusia mansikoita, Aku Ankka ja Flora vispiä. Reunukset on pähkinävohvelia.

Kun paistoin kakkupohjaa, mietin että samalla voisi tehdä kuivan kakunkin. Sattui olemaan kaupassa alennusmyynnissä tuollainen hieno katedraalimallinen vuoka ja sehän tietysti hyppäsi ostoskärryyn . Nyt oli hyvä tilaisuus kokeilla sitä.

Kakkuun vatkasin 3 munaa, 4 dl sokeria, 4½ dl sokeria, 3 tl leivinjauhetta ja  100 g voita sulatettuna. Lisäsin joukkoon 1½ dl laktoositonta maitoa, rouhittua maito- ja valkoista suklaata, vähän sitruunamehua. Varmaan nyt joku aines jäi pois, mutta ei sen niin väliä. Paistoin 175 asteessa noin tunnin. Onnistui kerrankin ihan yli odotusten ja kohosi tosi nätisti. Ja oli muuten tosi hyvää.

Se on näillä helteillä melkoisen hauskaa puuhaa tuo keittiössä askartelu. Lämpöä muutenkin sellaset 30 astetta ja uuni vielä kuumentaa lisää. Puhumattakaan kuinka saisi kerman pysymään koossa niin kauan että sen saa kakun päälle. Kyllä siinä sai juoksuttaa kakkuja kylmään vähän väliä kun meinasi kermat muuttua vedeksi alta aikayksikön. Mut onnistuin silti mielestäni ihan kohtuullisesti .

Kinuskikissalta sain idean kokeilla rosetteja, kun en ole niitä koskaan tehnyt. 

Halusin ostaa oman rosettiraudan, mut sepä ei ollukaan niin helppoa kun olis luullut. Kuvittelin vaan meneväni kauppaan ja ostavani sen ihan kuin maitopurkin, joopa joo . Kiertelin useita kauppoja, eikä sellaista rautaa vaan mistään löytynyt. Ajatus lähti niin myöhään liikkeelle, etten olisi ehtinyt edes tilaamaan rautaa mistään.

Onneksi ystävällinen työkaveri kertoi, että hänellä on sellainen ollut kauan käyttämättömänä. Niinpä lainasin kokeilua varten rautaa häneltä. Suuri kiitos lainasta. Hommaan kyllä oman raudan kunhan sellainen jossain tulee vastaan.

No muutama ensimmäinen meni vähän harjoitteluksi, mut kyllä se siitä lähti sujumaan. Paistaminen oli vähän turhauttavaa tehä yksi kerrallaan, joskin yhden paistoaika oli sellaset 10-15 sekuntia, eli melko nopeaa touhua.

Tässä sitten vähän lopputulosta.

Taikinaan laitoin 2 munaa, 2 dl maitoa, 2 dl vehnäjauhoja, n. rkl sokeria ja ripaus suolaa. Sekoitin nopeasti sekaisin ja paistoin öljyssä. Taikina on hirmu riittoisaa, tästäkin tuli sellaiset 60 kpl.

Rosettiraudan mukana oli tuollainen ihana kuppimainen muotti. Ajattelin tehä niistä "tuulihattumaisia" leivoksia. Sisään voisi laittaa vaikka marjoja ja kermavaahtoa tai jotain moussea. Siitä tulee varmaan päivitystä myöhemmin.

Näitten leipomuksien kera haluan toivotella kaikille sivuillani kävijöille

Oikein ratkiriemukasta vappua!!

*  *  *  *  *

Tässä päivitystä noihin rosettikuppeihin. Täytevaihtoehtona tällä kertaa valkosuklaa-nougatmousse, jota tiivistin yhdellä liivatelehdellä. Pinnalla suklaakoristeita. Niistä tuli sellasia tuulihattumaisia, ihan kun ajattelinkin.

Pääsiäisestä jäi sen verran rahkaa tähteeksi, että siitä piti piirakkaa paistaa, en vaan ole saanut sitä tänne laitettua aiemmin.

Pohjana murotaikina, johon lisäsin ananaksen mehua kostukkeeksi. Paistoin pohjaa kymmenisen minuuttia uunissa ennen rahkan lisäystä ja siitä tulikin tosi mehevää.

Rahkan joukkoon sekoitin purkillisen ananasmurskaa, sitruunalla maustettua rahkaa, kermaa ja pari munaa. Meni sen verran nopsasti kaupaksi, etten ehtinyt kuvata kun pienen palasen. Oli aika kosteaa ja maukasta vaikka ite sanonkin.

Laskiaiseen taitaa aika saumattomasti kuulua pullat. Tällä kertaa olin sen verran laiska, että paistoin raakapakastepullia. Väliin mansikkahilloa, Flora vispiä ja pinnalle tomusokeria.

Tässä lähempää kuvattuna.

Sieltä pullan alta kurkkii joulutonttu, kun sattui tarjotin olemaan tuollaista joulumallia. Ei se taida makuun vaikuttaa, vai mitä?

Viikonlopuksi oli vieraita tulossa ja mietin että mitähän sitä pöytään laittaisi. Selailin jälleen ohjekirjaani ja päädyin sitten tekemään tämänlaisia tuotoksia.

Ensimmäisenä Onnelilta napattu ihana mustikkaspiraali. En vaan ihan täysin ottanut huomioon, että kun lisään mustikoiden määrää, pitää myöskin perunajauhoja laittaa vähän enemmän ja niinpä täyte olikin sitten melko löysää. Sainkin kuulla kommenttia mustikkasoppapiirakasta. No joo, piirakka oli tosi hyvää ja ainakin tarpeeksi kosteaa.

Paistoin piirakkaa ohjeen mukaan hieman vajaa 50 minuuttia, mut olis hieman aikaisemmin pitänyt ottaa uunista pois kun meinasi reuna liikaa tummua.

Sitten on kokeiltavien listalla ollut Raisan resepteistä kaura-ananasmuffinsit.  Jostain syystä miun muffinseista harvoin tulee sellaisia pulleita ja meheviä, eikä tälläkään kertaa tullut poikkeusta tilanteeseen. Koristelin muffinseja kermaruusuilla ja varastossa olleilla sokerimassakukkasilla.

Tässä vähän lähikuvaa gerberoista.

Ja tässä Flora vispistä ja vaahtoutuvasta vaniljakastikkeesta tehtyjä kermaruusuja, joita värjäsin pastaväreillä. Pinnalle vakiokimalletta.

Pitäähän kahvipöydässä olla jotain suolaistakin tarjolla. Tämä on oma sovellus. Pohjana valmis piirakkataikina, joka on kaulittu uunipellin kokoiseksi.

Pinnalla

300 g palvikinkkukuutioita

2 pientä punasipulia silputtuna

hieman purjoa

200 g pippurituorejuustoa

1 prk smetanaa

2 prk kermaviiliä

1 muna

juustoraastetta

Sekoitin kaikki aineet keskenään ja kaadoin pohjan päälle. Paistoin 200 asteessa ehkä puolisen tuntia.

Miun on jo pitkän aikaa tehnyt mieli paistaa pullaa ja nyt viimein sain inspiraation. Huomaa kyllä et ei ihan viime viikkoina ole sellaista ihmettä tapahtunut, koska varasin liian vähän hiivaa taikinaan. Olisi pitänyt olla kaksi pakettia litran taikinaan, mut tuli ostettua vaan yks. No onneksi ne kohosi ihan siedettävästi puolet pienemmällä hiivamäärälläkin. Jospa sitten seuraavalla kerralla muistais tuon asian.

Tässä ensimmäisessä kuvassa perinteisiä korvapuusteja.

Ja tässä sitten lähes kaikki paistetut. Jokunen maistelukappale voi hyvinkin puuttua kuvista. Vasemmalla voisilmäpullia, joita pitää tuolle puoliskolle aina tehä. Keskellä hasselpähkinä-kookostäytteisiä ja oikeassa alakulmassa jo noita mainittuja korvapuusteja.

Arvatkaa vaan mikä puuttuu kuvasta? No tietenkin se maitolasi. Joskaan itse en juurikaan maitoa juo, mutta kertovat että se on paras yhdistelmä.

Löysin Taikina-Taivaan sivulta ihanan mustikkakukon ohjeen, jota jo silloin katsellessa ajattelin jonakin päivänä tehdä. Nyt sitten sain aikaiseksi kokeilla. Ohje on suoraan häneltä, mutta tein niistä tuollaisia pieniä piiraita. Painelin taikinan foliovuoan pohjalle ja reunoille tiiviiksi, laitoin väliin hillosokerilla hyydytettyä mustikkaa ja painelin pintakerroksen tiiviisti. Pistelin pinnan haarukalla ennen paistamista. Ohjeesta poiketen kostutin piiraitten pintaa sokerivedellä, koska tuntuivat olevan vähän kuivia. Lisäksi vatkasin vaahtoutuvaa vaniljakastiketta ja muuta ei päiväkahville tarvinnutkaan.

Tässä vähän piirassaalista.

Loppuivat nuo foliovuoat kesken ja piti lopputaikina laittaa tuollaisiin lasisiin sydänvuokiin. Niistä tuli sitten paljon suurempia piiraita, mutta hyvin maistuivat nekin.

Taitaa tämän päivän teemana vähän jokaisella olla nuo Runebergit. Täytyyhän miunkin osallistua näihin leivontatalkoisiin. Itse asiassa nuorimmainen esitti toiveen jo viikko sitten runebergin tortuista. En olekaan aiemmin näitä tehnyt, joten olikin jo aika kokeilla.

Ohje on Dr. Oetkerin sivulta suoraan. Tein tälläkin kertaa kaksinkertaisen taikinan. Lisäsin vuokiin vaahtoutuvaa vaniljakastiketta ja purkillisen vaniljatuorejuustoa keskenään vatkattuna. Ajatuksena oli saaha väliin sellainen  kreemimäinen sisus, mutta paistaessa aineet sekoittuivat taikinaan. Lopputuloksesta tuli kuitenkin aika mehevä.

Tässä vielä muffinsipellillinen torttuja. Valaistus on jälleen kellertävä, mut toivottavasti siitä jonkunlaisen tolkun saa.

Tässä vielä halkaistu torttu.

Oli kyllä syntisen hyvää, varsinkin kun annoin näitten kostua viileässä yön yli ennen koristelua.

Sain joululahjaksi tämänlaisen muffinikirjan ja pakkohan sitä oli testata.

Olin ostanut muutama päivä aiemmin porkkanasosetta ja aloin selailemaan kirjaani, josko sieltä löytyisi hyvä porkkanapiiraan ohje. Ja löytyihän sieltä.

Ihan vähän piti muuttaa ohjetta sillon kun kaupassa kävin, kun ei tullut otetuksi listaa mukaan. Vähän olisin kaivannut tarkempia ohjeita joissakin kohdissa, mut sovelsin niissä sitten ite omiani. Laitoin ne kohdat sulkuihin.

Tässä sitten miun versio piirakasta.  Tein taikinan kaksinkertaisena, että riittää uunipellille. Alkuperäinen ohje on neliönmuotoiselle kakkuvuoalle, sivu 18 cm.

Tässä ohje:

voita voiteluun

115 g vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

ripaus suolaa

1 tl maustepippuria

0,5 tl muskottia jauhettuna (korvasin sen neilikalla, kun ei sattunut muskottia olemaan)

175 g fariinisokeria (sekin piti korvata tavallisella)

2 kananmunaa vatkattuna

5 rkl auringonkukkaöljyä (laitoin itse tavallista rypsiöljyä)

175 g porkkanaraastetta (kuten mainittua, käytin sosetta)

1 banaani pilkottuna

25 g erilaisia pähkinöitä paahdettuna ja pilkottuna (käytin hasselpähkinäjauhetta)

Kuorrute:

3 rkl pehmeää voita

3 rkl tuorejuustoa (käytin sitruunatuorejuustoa kun ei ollut muuta)

175 g tomusokeria siivilöitynä

1 tl appelsiinimehua (sitruunamehua)

puolikkaan appelsiinin raastettu kuori (sen jätin pois kun käytin tuota sitruunatuorejuustoa sen verran)

koristeluun saksanpähkinän puolikkaita tai palasia

Valmistus:

Voitele neliön muotoinen kakkuvuoka (sivu 18 cm) voilla ja vuoraa pohja leivinpaperilla. Siivilöi jauho, leivinjauhe, suola, maustepippuri ja muskotti kulhoon. Lisää joukkoon porkkanaraaste, banaani ja pähkinäseos ja sekoita hyvin.

Kumoa taikina voideltuun kakkuvuokaan ja tasoita pinta. Paista 190 asteessa n. 55 min. tai kunnes kakku on kullankeltainen ja tuntuu kiinteältä. Ota kakku pois uunista ja anna sen jäähtyä. Kun kakku on lähes jäähtynyt, kumoa se ritilälle jäähtymään täysin.

Kuorrutus: Vaahdota voi, tuorejuusto, tomusokeri, appelsiinin mehu ja kuoriraaste kuohkeaksi. Levitä kuorrute jäähtyneen kakun pinnalle ja vedä siihen haarukalla aaltomaisia kuvioita. Koristele saksanpähkinöillä, leikkaa paloiksi ja tarjoa.

Itse ripottelin pinnalle hasselpähkinäjauhetta ja vähän kullanvärisiä nonparelleja. Sitruunatuorejuusto antoi vähän kirpeyttä muuten niin makeaan kuorrutukseen. Oli ihan hyvää.

Meillä joulun perinteisiin on vuosia kuulunut lihapiirakat. Aiemmin teimme niitä anopin kanssa, mut viime vuosina oon tehny piirakat itse, anopin ohjeella tietenkin.

Piirakkataikinana on tavallinen pullataikina, jossa ei ole sokeria ja kardemummaa. Väliin tulee riisijauhelihaseos. Mielestäni parempi täyte tulee kun keittää riisipuuron ja lisää siihen jauhelihat ja mausteet. Taitaa olla makuasia kuinka sen haluaa tehdä. Piirakat kohotetaan ja keitetään öljyssä.

Kommentti jälkeenpäin: En huomannut tuossa mainita, että toisena vaihtoehtona voi käyttää irtoriisitäytettä riisipuuron sijaan. Joskus sitä pitää asioita niin itsestään selvänä, että unohtuu yksityiskohtaiset ohjeet, sitä tarkoitin tuolla makuasialla. Anteeksi jos harhautin ihmisiä.

Tällä kertaa näitä tuli vaan sellaset 50 kpl. Maistiaisia tietenkin piti ottaa ja pussilliset meni siskon lapsille.

Kun oikein pääsin vauhtiin, tein saman tien vähän joulutorttujakin. Toisissa on perinteinen luumuhillo ja toisissa uutuus omena-kanelihillo. Nuo tortut vaan kohosivat niin, ettei hillo meinannut pysyä pinnalla lainkaan ja siksi tortuista tuli aika epäsiistin näköisiä.

Miulla on jo vuosia ollut tapana aloittaa joulun valmistelu itsenäisyyspäivänä piparin paistolla, eikä tälläkään kertaa perinteistä voinut poiketa. Taikinan teen edellisenä päivänä ja annan sen olla viileässä yön yli.

Äidin kanssa sitten paistettiin pipareita ja niitä tulikin vaan 525 kpl. Onneksi tämä urakka on vaan kerran vuodessa, ei sitä muuten viitsisi huvikseen uunin vierellä tuntikausia seisoskella kun näittenkin paistamiseen meni reilut 6 tuntia. Kuvassa on vaan omat piparit, äidille meni samanlainen laatikollinen.

 Alareunassa on Nami-hiireltä tullut tähtimuotti, jota halusin kokeilla piparien tekoon. Ehkä tuo muotti kuitenkin sopii paremmin torttujen valmistukseen, mut tulipahan testattua.

Aika myöhäiseen meni tuon homman kanssa, kello oli lähemmäs puolta yötä kun korjailin viimeisiä tavaroita pois, sen takia en jaksanut hirveesti syventyä koristelupuuhiin. Näistä koristelluista vein työpaikalle vähän maistiaisia ja hyvinhän ne siellä kelpasivat.

Tässä äidin tekemä kakku isänpäiväksi. Pohjana vaalea peruskakku, välissä omenasose ja pinnalla laktoositon kerma ja persikkaviipaleet. Näköjään äidilläkin oli sama ongelma tuon laktoosittoman kerman kanssa, eli se menee tosi nopeasti kokkareiseksi. Mutta ei se makua haitannut, ihan hyvin kelpasi kahvipöydässä.

Otin tuulihattuja varten lehtitaikinasta pyörylöitä, jotka paistoin sellaisenaan uunissa. Ne kohosivat tuollaisiksi hauskoiksi palleroiksi. Leikkasin jäähtyneet tuulihatut kahtia ja väliin laitoin tiramisurahkaa ja Flora vispiä sekoitettuna.

Yritin muistella kenen blogista sain vinkin noista tuulihatuista, mutta en nyt valitettavasti muista missä sitä luin, sorry!

Puolisko vähän vihjaili, että työmaalle voisi joskus viedä muffinseja ja teinkin sitten tuttuja suklaa-banaanimuffineita. Ohjeen olen saanut "tiskirättiin" painettuna. Oikein hyvä perusohje ja helppo tehdä. Tällä kertaa tein ihan ohjeen mukaan, ainoastaan taikina oli kaksinkertainen.

Nami-hiirellä on hauska kilpailu, missä pitää tehdä hedelmäinen kakku ilman pursotuksia. Ajattelin osallistua tälläisella versiolla. Meinasi todellakin tuo syyskuu lipsahtaa ohi kun aina on kaikenlaista ohjelmaa. Jos sitä ei järkkää itse, niin asiat vaan etenevät niin, etten ole ehtinyt aiemmin. Nyt korjaan tilanteen. Ehdinpäs sittenkin.

Eli ohje on todella vanha. Olen joskus kirjoittanut sen vihkooni ja aina silloin tällöin olen sitä tehnyt. Hedelmät eivät varsinaisesti kuulu kakkuun, mutta lisäsin ne nyt kun kuitenkin kyseesä on hedelmäinen leivos.

Tein pohjan ohjeen kaksin- ja täytteen 1½ kertaisena. Yksinkertainen ohje riittää matalaan piirasvuokaan. Ohjeen nimi on oikeasti:

Suussa sulava sitruunatorttu

Pohja:

2 munaa

3/4 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

100 g sulatettua voita

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää vehnäjauhot ja voisula. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun matalaan piirasvuokaan. Paista 175 asteessa n. 15-20 min. Kumoa kypsä pohja vadille.

Täyte:

2 dl vettä

1 1/4 dl sokeria

2 munaa

2 rkl Maizenaa (perunajauhokin käy yhtä hyvin)

4 rkl sitruunamehua

reilu 1 tl raastettua sitruunan kuorta

25 g voita

Pese sitruuna hyvin ja raasta sen kuori. Sekoita kattilassa vesi, sokeri, Maizena, munat ja sitruunamehu. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes seos sakenee. Lisää raastettu sitruunan kuori ja voi. Sekoita tasaiseksi. Jäähdytä kakkua jääkaapissa n. 2 tuntia ennen tarjoilua. Ohjeessa neuvotaan koristelemaan maustetulla kermavaahdolla, mutta sen voi aivan hyvin jättää poiskin.

Pinnalla rypäleitä, keltaista ja vihreää kiiviä, persikkaa, ananaskirsikkaa, karambolaa (kirjoitinkohan sen oikein) ja mansikkaa. Lopuksi sivelin hyytelösokerista kiilteen kakun pinnalle.

Sitruunahyytelö on aika makeaa, eli jos haluat, sokerin määrää voi hieman vähentää. Seos on todella paksua tuon melko suuren Maizenan takia, eipähän ainakaan hirveesti valu pinnalta pois.

Kuuntelin tuossa radiosta eilispäivänä kun siellä tehtiin uuniomenoita ja syötiin sitten siinä suorassa lähetyksessä. Siitä keksinkin, että meillähän kasvaa ihan omia omenoita, mitä pitäis syödä pois. Koko päivän ne omenat pyöri mielessä ja kun pääsin töistä pois, piti ensimmäiseks mennä ostamaan vaniljakastiketta ja sitte kotiin omenoita keräämään. Ohjeen nappasin jostain vanhasta jutusta enkä tietenkään täysin noudattanu sitä.

Vaikka omenat olikin omia, kuorin ne silti kun ajattelin että on helpompi syödä. Omenaporalla siemenet pois, pinnalle siirappia ja kanelia ja uunivuokaan, jossa oli pohjalla vähän vettä. Paistoin 225 asteessa puolisen tuntia. Valelin välillä omenoiden pintaa nesteellä. Nuo mein omenat olikin vähän kovempaa lajiketta, eli olisin voinut pitää niitä vähän kauemmin uunissa. Seuraavalla kerralla sitte tiedän paremmin.

Omenat olisi ehkä olleet parempia jos olisin käyttänyt fariinisokeria, mutta kun sitä ei ollut, tyydyin siirappiin. Vähän jäähtyneitten omenoitten päälle vaniljakastiketta ja hyvää oli.