Tämä on niitä sellaisia tekeleitä, joita en kovin ylpeänä esittele. Joskus asiat vaan lähtevät menemään väärille urille ja noilla urilla on taipumus kertaantua mitä pitemmälle asia etenee. Aina ei voi onnistua, ei ees joka kerta.

Näin kävi tämänkin kanssa.

Vanhempani olivat tulossa kahvittelemaan ja mielessä pyöri vaikka minkälaisia kakuntekeleitä. Ostelin kaupastakin tarpeita, vähän sitä sun tätä ja ajattelin sitten kotona miettiä tarkemmin mitä kakkuun laitetaan.

Ensimmäiseksi tuli ongelmia pohjan kanssa kun huomasinkin että kaikenlaisista ostoksista huolimatta sokeri oli todella vähissä. Tietenkin kello yli 9 illalla, ettei voinut kauppaa ajatellakaan, eikä naapurikaan ollut kotona. No onneksi sain juuri ja juuri 1,5 dl varisteltua pussin pohjalta. Pohjataikina on ihan peruskääretorttu kaakaojauheella tummennettuna, josta sitten paistamisen jälkeen leikkasin kaksi irtopohjavuoan kokoista kiekkoa.

Väliin sitten yhdistelin kaikenlaista. Sinne tuli 2 dl vaniljamaustettua rahkaa, 2,5 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta, 400 g sitruunatuorejuustoa, 4 liivatetta ja appelsiini-tyrnimehua. Se onnistui ihan hyvin ja hyytyi kuten pitikin.

Sitten päällimmäinen taikinakiekko hyydytetyn rahka- ym seoksen päälle. Tähän asti kaikki ok. Sen jälkeen ajattelin fiksuna ihmisenä laittaa sen kakkupohjan päälle appelsiini-tyrnimehusta tehdyn kerroksen. Oli tosi fiksua kaataa nestemäistä mehua tuollaisen kakkupohjan päälle, sehän valahti sinne jonnekin kakun sisään kaikkine liivatteineen. Tajusin heti sen jälkeen kun olin 5 liivatteella vahvistetun mehun kaatanut kakun sisään, että ei näin . Apua mitä nyt teen!?! Oletin kakun olevan kuin kumia kunhan liivate on kovettunut. Onneksi tuo kakkupohja kuitenkin pysyi ihan pehmeänä ja syötävänä.

No sitten tänä päivänä tarkoitus oli laittaa reunoille hienot suklaareunukset ja koristella pinta kauniisti vaikka koripohjalla ja persikkaruuusuilla, joopa joo. Ehdin hädin tuskin kotiin kun vanhemmat jo tulivat ja piti sujuvasti siirtyä suoraan suunnitelmaan C, tai jotain sinne päin (eli ei suunnitelmaa lainkaan). Kaikessa kiireessä tein kuitenkin suklaareunuksen ja korjailin pintaa Flora vispillä kun en saanut kaunista mehuhyydykettä onnistumaan.

Kakku ei tietenkään ehtinyt olla tarpeeksi kylmässä, että olisin saanut suklaan nätisti pysymään reunoilla, saati kermaa kylmennettyä.

Tämänlaisia sitten tuli, älkää ottako oppia.

Nää suklaareunukset tarttu vaan kalvoon, eikä ollenkaan kakun reunalle. Pinnalle napsin nopeasti mitä kaapista löytyi.

Kyllähän se niin on ettei rypistely enää auta kun on jo huonot housuissa.

Olen nolona ja yritän skarpata tästä.